Jouluyön ihme!  -Tämä yö on ihme! ; Immanuel: `Jumala on meidän kanssamme!`

Hän ylhäältä tänne alas poikansa kautta lähti! Seimehen lapsi syntyi! Syttyi taivaalle tähti! Jumala haluaisi, että kaikki maailman ihmiset pelastuisi!

Siksi nyt kaikki maailman kansat riemuitkaatte!


  Kerronpa  teille erään joulutarinani:

      Iloista joulua!  Aatto alkoi! Heijuu!                                                   Siltä varalta, että jos                                                                                                                                                                                joku lapsista ei     löytänyt sanakalen- 

                                                                                                                                                               teria vuodatus.net kojelaudasta liisamummunsaduista;

 Surullinen jouluko?                                                     laitetaan loppukuuksi tähänkin jotain sanamukavaa!

Oli joulun aatto-ilta.

Laila istui keittiössä ikkunan edessä, kuljettaen sormenpäätänsä ikkunalasin ruudun jäistä pintaa pitkin. Sormen lämmössä ohut jääkerros suli vähitellen vedeksi. Maijan päivä oli ollut kiukku-aatto, sillä hän oli kiukutellut äidillensä, kun ei ollutkaan saanut  sitä oikeaa ompelukonetta, jota oli toivonut joululahjaksi!  Maija tunsi itsensä vielläkin  kamalan kärttyisäksi, mutta kauniin siskonuken ja pussin herkullisia joulukaramelleja hän oli saanut. Nyt tyytymättömänä ollessaan hän ei kyennytkään niistä iloitsemaan. -"Tämä on surullinen joulu, pah! Pelkkiä lasten leluja sain, vaikka olenkin jo iso tyttö! Tokalla koulussa", ajatteli Laila. Pikkuveli leikki lattialla joululahjaksi saamallaan pienellä puuhevosella ja palikoilla.  Ja äitikin näytti olevan surullinen.20: PUUHEVONEN Laila ei ollut ollut tyytyväinen saamiinsa joululahjoihin! Ei, ei! Kertakaikkiaan ei!   Moneen vuoteen heillä ei ollut vieraillut enää joulupukki. Mikä lie kiire  joulupukilla ruennut olemaan, niin ettei kerinnyt enää Lailan kotiin tulemaan, mutta Laila tiesi äidin kyllä ostavan heille lahjan  joka jouluksi. Sen Laila ymmärsi. Ja yhdessä äidin kanssa he  kaikki olivatkin ennen joulua   jutelleet siitä, että mitähän lapset toivoivat joululahjaksi. Ja niin kuin äiti tänäkin jouluna oli noita  Lailankin joululahjoja käärinyt iltamyöhällä kauniiseen joulupaperiin, salaa Lailalta ja ajatellut Lailan niistä ilostuvan. Olohuoneessa seisoi koristeltu joulukuusi odottaen ihailua ja  keittiön pöydällä oli katettuna monenlaista jouluruokaa ja herkkua. Mutta Lailapa ei ollutkaan noista nyt iloinen, vaan kiukkuinen. Oliko Laila nyt tuhma tyttö? Tytötkinkö osaavat temppuilla ja olla tuhmia. Ja nyt Laila temppuili. Pikkuvelikin katsoi Lailaa ihmeissään.  Harmissaan Laila meni omaan huoneeseensa. Paiskasi ovensa kiinni ja heitti uuden hienon nukkensa sängyn päälle, josta se heti vierähti lattialle. Siellä se nukke nyt ollaretkotti lattialla pahassa asennossa ja näytti olevan yhtä surullinen, kuin Lailakin. 21: KARAMELLI Ainakin Lailasta näytti nyt siltä! Surullinen jouluko se Lailalla oli? Keittiöstä kuului vaimea astioiden kolina. Äiti kai tiskasi astioita. Näine sekavine  ja levottomine ajatuksineen Laila asettui pitkäkseen vuoteellensa ja  torkahti siihen sänkynsä päälle, ja alkoi nähdä unta:

Unessa Laila huomasi seisovansa ulkona lumihangessa, polviansa myöten. Hänen ympärillänsä räjähteli ja paukahteli! Yläpuolella  lentävä lentokone pudotti alas maata kohden jotakin ja siitä seurasi korviahuumaava räjähdys. Ympäriltä kuului surkeita hätähuutoja ja Lailaa paleli. Mihinkähän kummaan uni olikaan nyt Lailan heittänyt? Sodan keskellekkö? Kylläpäs  unitila taisikin nyt ottaa vahvat keinot käyttöön Lailan joulumielen palauttamiseksi! Eikös? Niin, Laila oli keskellä sotaa! Pelkäsi ja paleli! 

Mutta . .nyt äkkiä kaikki muuttui: Nyt Laila seisoi keskellä hiekkaa paljain jaloin.  Jano ja nälkäkin hänellä tuntui olevan. Ihan kuin ei olisi saanut pitkään aikaan syödäkseen ja juodakseen! -"Vettä, vettä!" No, nytkö Lailalle vesikin kelpaisi? Lähellä oli ihmisjono. Kaikilla jonossa olevilla oli tyhjät astiat käsissä ja he näyttivä jonottavan vuoroaan  johonkin. Laila kurkotti nähdäkseen paremmin ja näki kauempana seisovan kuormaauton, jonka edessä touhuavalla miehellä oli punainen ristin kuva hihassaan. Ja autonluona oli joku suuri saavi.  Mieshän antoi tuosta suuresta astiasta jonottaville ihmisille...astioihin vettä!  Kun kaikki edessäseisovat olivat saaneet vettä jatuli Lailan vuoro, ei hänellä ollutkaan astiaa, mihinkä voisi saada vettä! Ja nyt hänellä oli jo hirveä jano! Ja taas, äkkiä jotenkin, keskenkaiken, tuli uneen harppaus ja unen näkö vaihtui taas  toiseksi.

Nyt hän huomasi  olevansa pienessä hämärässä huoneessa. Huoneen perällä, sängyssä nukkui sairas nainen ja sängyn vieressä olevalla tuolilla istui pieni poika. "-Äiti!  Parane jo! Koska sinä äiti paranet?" Hoki poika. Nainen käänsi kalpeat, sairauden riuduttamat kasvonsa poikaansa kohti ja kyynel kimaltali hänen silmäkulmassaan ja toisella kädellänsä hän silitti pienen poikansa hiuksia. Kuinka surullista. Sitten uni muuttui äkkiä utuiseksi. Sairas äiti ja lapsi  hävisivät  Lailan näköpiiristä, kun unennäkö teki taas temppujaan.

Laila havahtui oman huoneensa sängyn päällä. Untako hän olikin vain nähnyt? Mutta millaista unta! Ne olivat olleet Lailasta peloittavia, ja nyt hän  tunsi helpottusta. Onneakin, huomatessaan olevansa taas kotona. 22: PUUHEVONEN Kumpa tämäkin ei vain olisi   unta, hän toivoi! Sitten hän muisti sen, kuinka tuhma hän oli ollut äidille ja kiukutellut, ja häntä alkoi kaduttaa. Laila hypähti ylös sängystä ja juoksi keittiöön. Häneltä pääsi syvä helpotuksen huokaus nähdessänsä siellä olevat, äidin ja pikkuveljen. Ei! Tämä ei ollut enää unta. "-Ihanaa!"  Kuullessaan Lailan tulevan, äiti kääntyi katsomaan häntä ja hymyili: "-Mitäs tyttö!" Tuollainen Lailan äiti oli. Ihana ja kiltti, vaikka Laila oli ollutkin hänelle jouluna tuhma. Laila kapsahti äitinsä kaulaan ja rutisti äitiä: "-Anteeksi äiti", sopersi Laila, "-anteeksi kun olin ilkeä. Nukke on ihana ja karamellit. Kiitos, äiti. Kiitos! Tämä joulu on ollut ihana!" Ja antoihan äiti Lailalle anteeksi."-Teidänkin minulle tekemät kortit olivat ihania. Kiitos!", sanoi äiti.  Yhdessä he alkoivat viettää aattoiltaa, kodissansa, ja Laila näkin nyt kaiken uudella tavalla: Elämän onnena. Äiti, veli, koti, joulukuusi ja kaikki erilaiset koristukset. Jouluruuat, herkut, lahjat. Ja rakkaus! 24:  JOULUKIRKKO Kuinka paljon hän rakastikaan äitiä ja veljeään ja he häntä! Laila tiesi sen! Ja vaikka Laila oli vasta tokalla luokalla koulussa, ymmärsi hän nyt unen olleen hänelle opetuksena. Että maailmassa on paljon ihmisiä ja asioita, joilla ja jotka eivät olekkaan kaikilla hyvin. (Todellisuudessakin, eikä vain tarinassani.) Mutta heillähän näytti oevankin asiat  siihen nähden hyvin, ajatteli Laila.

-Oliko Laila liian iso tyttö saamaan joululahjaksi tuota isoa siskonukkea?

- Oliko Lailan unessa näkemät asiaiat liian rajuja tokaluokan tytölle?

-Mistähän ne  aiheet olisivat nousseet ja tulleet hänen uneensa? Oliko oikean ompelukoneen toive tokaluokkalaiselta liian iso lahjatoive? Miten muutoin sen toiveen olisi voinut korvata, kuin nukella? Vai* Pelko? Joku aiempi kokemus? Erilaiset luonteet! Miten ne vaikuttavat meistä ympäristöön? Hyvä ja ystävällinen. Luja ja itsekäs. Oletko sinä lukijani, joskus toivonut, niinkuin minä, aikuisena,ainakin joskus olen, että pääsisin jotenkin eroon jostakin luonteeni viasta tai väärästä asenteestani toista kohtaan? Jää mietittäväksi meille. Jokainen aikuinen varmaankin antanee omalle lapsillensa selityksen kysymyksiinsä. Nostin vain  kysymykset.


Liisan hartaita ajatuksia.


Joulukertomus.

Nasaretin kaupungissa oli Maria niminen neitsyt. Hän oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Jumala lähetti enkeli Gaabrielin Marian luo. Silloin enkeli  "-Älä pelkää.."    kertoi Marialle, että hän kuuluu tuohon Jumalan suureen suunnitelmaan ja synnyttäisi pojan, jonka nimeksi tulisi Jeesus. " Pyhä henki tulee sinun yllesi. Korkeimman varjo peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan pojaksi. Luukkaan mukaan:1.  Kun sitten verollepano tapahtui ja Joosefkin meni sinne Marian, kihlattunsa kanssa, joka oli raskaana, hänen synnyttämisensä aika tuli. Ja hän synnytti pojan.   Kapaloi ja pani hänet seimeen nukkumaan, koska heille ei ollut löytynyt sijaa majatalossa! 23: SEIMENLAPSI Kaupungissa oli niin täyttä tuon verollepanon takia! Ja Joosef antoi  kapaloidulle, äsken syntyneelle lapselle nimen, Jeesus, niinkuin Jumala oli aiemmin käskenyt häntä. Ja samalla siihen yläpuolelle  myös syttyi  taivaalle tähti. Myöhemmin paimenet ja itämaan tietäjät löysivät lapsen Joosefin ja Marian. Ja lapsen  makaamassa seimessä! Yläpuolella loisti tähti.     

vuodatus.net Liisamummunsaduista löytyy myös satuja  ja kertomuksia lapsille/ kojelauta/.suosikit. Iisalmen tyttö tulee! /Liisa Salonen.Iisalmi. Pekankatu 10,b. Savipelto.