sunnuntai, 31. tammikuu 2021

Liisa mummon sadut. / Liisa mummon tosia. Iisalmen tyttö tulee: Jumala on luonut kaiken.


Tämä on Liisan mummon hartaita sivu.

*Eli Liisa mummon tosia.

 

*Luetaanpa raamatustamme

Luukas;2:10-14.


 

Jumala on luonut kaiken:

Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta!  


 

Ensimmäinen päivä:

 

Alussa loi Jumala taivaan ja maan. 

 Maa oli autiota ja tyhjää. Pimeys oli syvyyden päällä. Jumalan henki liikkui vetten päällä.

Jumala sanoi: "Tulkoon valo" ja valkeus tuli.

 

Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä ja eroitti  pimeydestä.

Ja Jumala nimitti  valon päiväksi. Ja pimeyden Hän nimitti  yöksi. Niin tuli  ilta ja tuli aamu - ensimmäinen päivä.

 


xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

"Jo pienenä ollessasi sinulle on ehkä kerrottu tästä,

että Jumala on luonut kaiken.

Ehkä pyhäkoulun setä tai täti, ehkä äiti tai isä? Mummo tai vaari ovat kertoneet siitä?   Kävin lapsena seurakunnan pyhäkouluussa ja kuulin sieltä näistä. Ja isältänikin, joka oli kylällämme pyhäkoulun opettajana.

-Tuolla on Jumala, oletko ajatellut ja katsellut  lapsena ylöspäin taivaalle. Olet yrittänyt ehkä nähdä taivaan isän, Jumalan, mutta sitten huomannutkin, että kuinka korkealla taivas onkaan ja hämmästynyt sitä pienuutesi tuntien. Niin minä ainakin koin.

Olet saattanut ajatella, että millainenhan Jumala on!

Ankara, vai kiltti ja hyvä? Niin minä ainakin ajattelin.

 

Hyvä hän on, se on kerrottu meille raamatussamme.

Pyhässä kirjassa, Jumalan sanassa.

*Hän rakastaa meitä, kaikkia ihmisiä.

 

Hyvin hän teki kaiken. Ensimmäiseksi hän loi taivaan ja maan ja siitä aion kertoa teille nyt lapset. 

Sanallansa hän kaiken loi.

Satukirjoissa ja saduissa voi olla taikureita ja haltijattaria, mutta heitä ei ole oikeasti olemassa, sellaisia, jotka voisivat tehdä niinkuin Jumala teki.

Sadut eivät ole totta. Kertomuksia.

Mutta nekin rikastuttavat ajatuksia omalla tavallaan ja mielikuvitus maailmaamme.

Niistä oppii uusia sanoja ja lukemaankin niiden avulla tekstiä.

Mutta yksi asia maailmassamme on myös hyvin tärkeä asia.

*Eroittaa tosi ja kuvitelma toisistaan.

Se, mikä on totta. Ja mikä on satua.

Jos Jumala ei voisi luoda sanalla mitään, meitäkään ei olisi silloin voitu luoda tätä kaikkea, maailmaa ja ihmistä ei  meitäkään olisi.

Mutta me olemme olemassa, mietitäänpäs nyt ensiksi sitä!

Minä olen jo miettinyt:

Ja siksi en kerro näitä satuina". 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


 

Jumala nimitti valon päiväksi ja pimeyden hän nimitti yöksi. Niin tuli ilta ja aamu. - ensimmäinen päivä.

Jumala sanoi: "Tulkoon taivaan avaruus vesien välille erottamaan vedet vesistä".

Niin Jumala teki taivaanvahvuuden, ja eroitti vedet, jotka olivat avaruuden alla, vesistä jotka olivat avaruuden päällä. Tapahtui niin.

Ja Jumala nimitti avaruuden taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu.  Toinen päivä.


 

Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat  taivaanvahvuuden alla yhteen paikkaanmaan ja taivaan alla niin että kuiva tulee näkyviin." Tapahtui niin.

Ja Jumala nimitti kuivan maaksi ja paikan johon vedet oli kokoontuneet yhteen paikkaan, hän kutsui mereksi ja   Jumala näki, että se oli hyvä.

Ja Jumala sanoi: Kasvakoot maa vihantaa ruohoja, jotka tekevät siementä ja

ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan  kantavat maanpäällä hedelmää, jossa on niiden siemenet. Ja tapahtui niin. 

Maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tuottivat siemmentä  lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat maanpäällä hedelmää, missä on niiden siemenet

ja Jumala näki, että se oli hyvä ja tuli ehtoo ja aamu, kolmas päivä. 

Jumala sanoi: "Tulkoon valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä olkoon ne merkkinä osoittamaan aikoja, päiviä ja vuosia

ja olkoon ne valona taivaanvahvuudessa paistamassa maanpäälle". Tapahtui niin.

Jumala teki kaksi suurta valoa, suurimman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.

 ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen paistamaan maanpäälle.

Hallitsemaan päivää ja yötä, sekä erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että se oli hyvä.

Tuli ilta ja tuli aamu. Neljäs päivä.

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lentäkööt linnut, maanpäällä taivaanavaruudessa."

Jumala loi suuret merieläimet ja kaikenlaiset vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajiensa mukaan, ja kaikenlaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan Jumala näki, että se oli hyvä.

Jumala siunasi ne sanoen:"Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."

Tuli ilta, ja tuli aamu. -viides päivä.

Jumala sanoi: "Tuottakoot maa eläviä olentoja, kutakin lajinsa mukaan, karjaeläimiä, matelijoita ja metsäeläimiä, kutakin lajinsa mukaan." Tapahtui niin.

Jumala teki metsän eläimet, kunkin lajiensa mukaan, karjaeläimiä, matelijoita ja metsäneläimiä, kunkin lajiensa mukaan." Ja tapahtui niin.  Jumala teki  metsäneläimet, kunkin lajiensa mukaan, karjaeläimet, kunkin lajiensa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajiensa mukaan. Jumala näki, että se oli hyvä. 

Jumala luo ihmisen.

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Vallitkoot he meren kalat, taivaan linnut, karjaeläimet, koko maan, ja kaikki matelijat,jotka matelevat maassa.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hjän loi heidät.

Jumala siunasi heidät ja Jumala sanoi: "olkaa hedelmällisiä, lisääntykää, ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi. vallitkaa meren kalat, taivaan linnut, ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."

Jumala sanoi : "Minä annan teille kaikenlaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä. Olkoot ne teille ravinnoksi.

Kaikille metsäneläimille, kaikille taivaan linnuille, kaikille jotka matelevat maassa, ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset vihreät ruohot ravinnoksi." tapahtui niin.

Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja se oli erittäin hyvää.  tuli ilta ja tuli aamu - kuudes päivä.

 Ensimmäinen Mooseksen kirja. 2-luvussa kerrotaan:

Niin taivas ja maa joukkoinensa tuli valmiiksi.Seitsemäntenä päivänä jumala päätti työnsä, joka oli tehnyt ja taukosi seitsämänneksi päiväksi kaikesta työstään, minkä oli tehnyt.

Jumala siunasi seitsämännen päivän ja pyhitti sen, koska hän siksi päiväksi taukosi kaikesta suorittamastaan luomistyöstä.

Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

maan päällä ei  viellä ollut  yhtään sen pinnalla kasvavaa pensasta, eikä maan päällä vielä kasvanut ruohoa. Herra Jumala ei vielä ollut antanut sadetta maan päälle, eikä ihmistä ollut maata viljelemässä,

vaan maasta pulppusi vettä kastelemaan koko maan pintaa.


Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käyttöön ottamasta suomennoksesta 1992 käyttöön otetusta suomennuksesta ne löytyvät:


 

Ensimmäinen Mooseksen kirjan 1-2 luvusta.


Jumala loi ihmisen.

2: 7-jae.

7: Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja niin ihmisestä tuli elävä olento. 

 

Herra Jumala  istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka oli tehnyt.

Herra Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä., sekä elämänpuun paratiisin keskelle, niin myös hyvän ja pahantiedon puun.

 Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut, ja toi  ne Aadamin eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi. Niin kuin Aadam nimitti kunkin elävän olennon, niin sen nimi oli oleva.

Aadam antoi nimen kaikille karja eläimille, taivaan linnuille, ja kaikille metsän eläimille.

Aadamille ei kuitenkaan löytynyt apua, joka olisi sopinut hänelle.2; 15 jae: 

Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

16-17: Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."

Sitten Jumala sanoi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksinään.

"Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."

Vaimon luominen:

Niin Herra Jumala vaivutti Aadamin syvään uneen. Hänen nukkuessaan  Jumala otti osan hänen kyljestään ja täytti sen paikan lihalla.

Herra Jumala rakensi vaimon siitä osasta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. 2Luku:

25-jae. Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää. 


1-Luku: 28 jae.

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille:

"Olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja, ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

29: Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät! Olkoot ne teidän ravintonanne.

30: Ja villieläimille ja taivaanlinnuille, ja kaikelle joka maanpäällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit."

Niin tapahtui. Näin meni siis se kuudes päivä. 


Ja paratiisissa oli nyt se Jumalan iki-oma puu, hyvän ja pahantiedon puu, johonka ihminen ei saisi koskea


Ihminen rikkoo Jumalaa vastaan!

On tottelematon:

Syntiin lankeemus.

3-luvussa  tulee käärme, joka on kavalin kaikista kedoneläimistä ja se sai houkuteltua ihmiset syömään hedelmän tuosta kielletystä hyvän ja pahantiedon puusta: 

3-Luku ja; 7 jae: Silloin heidän silmänsä avautuivat ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunan ehtiä, ja kietoivat ne vyötärölleen. Iltapäivällä tuli sitten Jumala puutarhaan. Mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon, koska tiesivät ottaneensa luvatta hedelmää jumalan puusta. Jumalan löydettyä Aadamin, mies kertoi Jumalalle piiloutuneensa häneltä sen tähden, kun hän oli alasti. Tästä Jumala tiesi   heidän syöneen siitä puusta hedelmän, josta hän oli kieltänyt aiemmin häntä syömästä.

Jumala kirosi käärmeen, joka oli houkutellut naisen ja miehen syömään hedät kielletystä puusta ja nuhteli ihmisiä heidän tottelemattomuudestaan.

9-19-jakeet, lue ne vanhempiesi kanssa yhdessä.

Ja Jumala teki nahasta Aadamille ja vaimollensa Eevalle  vaatteet ja puki heidät niihin, ja rangaistukseksi tottelemattomuudesta karkoitti  heidät  pois Eedenin paratiisista. 


Ihmisille syntyi lapsia.


 

3-luku: 22-jae: silloin Herra Jumala sanoi: " Ihminen on nyt, niin kuin me; hän tietää sekää hyvän, että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti."

 

Ihminen oli tottelematon Jumalalle ja teki toisin, kuin olisi pitänyt tehdä oikein tehdessä. Tehnyt Jumalan kiellon mukaan. Niinpä Herra Jumala ei voinut luottaa enää ihmiseen ja hänellä oli ollut siihen hyvä syykin. Näin ihmisestä tuli kuolevainen, ja  hän elätti itsensä  siitälähtien työllänsä.

Hän joutui viljelemään maata, josta hänet oli tehty.

6-luku, 3-jae:  Ja Herra sanoi: " Minä en anna ihmisen hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elin ikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta."


Paratiisista karkoitettu ihminen! 

*Lopullinen eroko Jumalasta? Hylkäsikö Jumala kokonaan luomansa ihmisen?

Ei! 

*Raamattu kertoo:


 

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa: 4: 26-jae: Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa. 

Kun Jumala lähetti Mooseksen Israelilaisten luokse: 

 2 Mooseksenkirjan 3-luku: 13: Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen Israelilaisten luo, ja sanon heille että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ´Mikä on hänen nimensä?` Mitä minä heille silloin sanon?"

14-15: Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."

Hän sanoi vielä:

"Näin sinun tulee sanoa Israelilaisille: "Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne

ja Herra lisäsi vielä;  seuraavasta jakeesta:

16: "Sinun tulee sanoa Israelille `Jahve, Herra teidän isienne  Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne..."

ja niin edelleen.


Tässä kertomuksen vaiheessa, kun ihmiset rikkoivat Jumalaa vastaa, ottaessaan hedelmän kielletystä hyvän ja pahantiedon puusta, ja heidät karkoitettiin paratiisista, asia näyttää ihmisiin nähden hyvin synkältä, mutta voin vakuuttaa, että kun pääsemme niin pitkälle, kuin uuteen testamenttiinkin asti, siellä kerrotaan viellä, kuinka Jumalan poika tulee avuksemme tänne.

Hän syntyi erään  joulun aikoihin, kauan kauan sitten ja pelastaa yhä meidät maailman Jumalan edessä syylliset ja katuvaiset ihmiset pulasta.

Hän otti kantaakseen päällensä meidänkin syymme ja rikoksemme ja kantaakseen ne ristinpuulla puolestamme kuollessaan meidän katuvaisten  puolestamme.

Joten hänen kauttansa me voimme edelleen ja yhä myös turvata rakkaaseen taivaan isäämme.

 

"Jumalan poika ristinpuulla, maksoi syntivelkamme! Lunasti näin omaksensa, verens´oli hintamme! Meni hän alas asti puolestamme, aivan alas tuonelaan. Hän on itse meidän puoltajamme, synneistä kun tuomitaan. Ja jätti  meille puolustajan, Pyhän Hengen voimansa, ettei orvoiks ihan jäätäis, kun hän taivaaseen astuen kotiinsa, isänsä luokse palasi."

 

Luemme vielä siitäkin Liisamummon sadut sivulla: Liisamummon satuja.vuodatus.net / siitä:  Liisa mummon tosikertomuksista. 


Jospa rukoilisimme yhdessä: 

 

"Jeesus Kristus! Jumalan Poika! Armahda minua syntistä ihmistä!"

 


 

Liisa Salonen.

Pekankatu 10, b 13.

74120. iisalmi.


Olen kirjoittanut monia satujakin jonkin aikaa. Pari vuoden jouluakin siinä. ajassa mennyt. vaihdan sivujeni satuja usein. 

keskiviikko, 13. tammikuu 2021

Liisa mummon sadut. Saimi sadunkertoja.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Joulusivu korvataan satusivuilla 2021-loppuvuoteen 1.12.2012 -asti.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

Blogataan! Blogataan!

Yhdessä blogataan!

Ja nyt ollaan viellä niin hartaitakin, välillä,

kun näin.. ihan tosissaan...blogataan

ja yhdessä niitä luetaan!


 

Kulki Pietu pitkin tietä! 

Kulkiessaan hypähteli ja  laulaarallatteli.

 

Mutta kas! Mikäs tuossa tulee vastaan?

Pieni pallo pomppivainen!

Pyysi päästä Pietun mukaan.

-En minä palloja mukaani huoli, tuhahti Pietu, nosti nokkaa!

-Mene vaikka pikku-Liisan mukaan. Tuoltahan hän jo tuleekin, sieltä! Peukalollaan Pietu taakseen merkiksi vinkkasi.

Jo blogipallokin pikku-Liisan havaitsi:

-Tahtoo heti sylitellä, halitella, lellitellä! Kaulastella ja pusutella!

Tahtoo ystävän, ei yksin olla. Blogipallo pamputella ja pomputella.

Pikku-Liisa oli hellä pikkupalloselle, suloiselle. Sylihinsä sen ylös maasta ylös nosti.

Yhdessä ovat nyt he tässä tarinassa  tietä pitkin eteenpäin kulkemassa.

-Haluaisitko nyt pikku-Liisa kurkistaa blogipallojen maailmaan? Sanaisten satuhetkien pariin? Pyörimään kuin pallosetkin! Joita on nyt Saimi kertomassa. Sivuseja supatellen, ystävänä rupatellen. Kaikki ympärille sukkelaan!  

"Kauniina helminauhana mieliin jäävät,

elämänpäivien ketju on kallis,

niistä ei yhdenkään kadota sallis!"

Blogataan! Blogataan:

Saimi: -Joko kaikki istutte hyvin niillä blogi istuinpaikoillanne pikkusuitanne suipistellen? Nyt lähdetäänkin tässä blokgsadussani erään toisen blogisedän matkaan:

*Vomppeli, bloggsetä nimeltänsä Vekku.

 

Hän kun on käynyt  äsken lähikaupassa ja ostanut sieltä herkkunekkuja taskunsa täyteen. Herkkusuu kun on myös, tämä vomppeli, Vekku blogisetä.

Saavuttuaan kerrostalon pihaan hän jakaa siinä niitä taskussansa pullottavia herkkunekkujansa myös pihassa seisoville pikku vomppeleille.

Blogilapsillekkin. Kylläpäs lapset ilostuvatkin saadessaan herkkunekkuja ja aurinko hymyili heille iloisesti ylhäältä, taivaalta.

 

Talon nurkantakaa kuuluu jotakin ääntä: -Y-hyy-yy-yy!   


       

-Ei kai tämä satu mene liian surulliseksi, kysyi pikku-Liisa blogipallolta. -Ei toki. Älähän pelkää pikku-Liisukkani. Se vain kuulostaa siltä, lohdutti blogipallo pikku-Liisaa.

Eihän tämä vaan muutu liian surulliseksi,  Saimi? Eihän?

-Ei toki. Ja vaikka jotain pikkuikävääkin sattuu, niin siellä missä on blogisetä Vekku, muuttuu  surullisetkin asiat  kädenkäänteessä hyviksi ja taas iloisiksi. Mutta täytyyhän ennen sitä ensiksi jotakin tapahtuakin, että on sitten asioita joita voi muuttaa paremmiksi. Eikös niin pikku-Liisa?

-Millainense  on tuo pikku-piipertäjä? Saimi:  -Se on ihan pikkiriikkinen  ja ihmisen näköinen, vähän  niinkuin mekin olemme. Tuskin sinun kämmenesi korkuinen.

-Minä tiedän sen, lillliputti, vai mikä se nimitys sellaisesta olikaan, selitti Jukka tietävästi.

-Niin.

 -Jatka vain Saimi täti, lupasi pikku-Liisa..


Voi! Joku itkee.

Itku kuuluu talon nurkantakaa! Kukahan siellä itkee?

Katsotaanpas sinne leikisti.

Siellähän oli aivan pikkuruinen ihminen! Tuskin kämmenen pituinen! 

Sehän on pikku-Tiina piipertäjä. Ja voi, kuinka surullinen hän olikaan!

-Vekku setä! Auta meitä. Meidän kylää on kohdannut suuri onnettomuus. Sinne tulee vettä jostakin. Koko meidän kylä on nyt ihan veden vallassa.

-Niinkö? Vekku vomppeli oli heti valmis auttamaan!

-Lähdetäänpäs nyt sinne katsomaan sitä teidän kyläänne, että mikä siellä on hätänä.

Blogisetä Vekku vomppeli nostaa pienen pikku-piipertäjän kämmenellensä istumaan.

-Onko sinun siinä nyt hyvä siinä olla?

-On, on! Oi, kuinka vahva sinä oletkaan Vekku setä.

Kotvasen auikaa kuljettuaan he saapuvat sitten pikku-piipertäjien kylään, joka on kuin onkin aivan veden vallassa.

Syvimmissä paikoissa sitä vettä on aivan blogisedän polviin asti.

Pienet piipertäjien talot ja huonekalut kelluvat veden pinnalla ja ympäriinsä, kaikkialla touhuaa  hätäisiä pikku-piipertäjiä, jotka yrittävät pelastautua vedenvaraan jouduttuaan mikä minnekkin. 

Joku piipertäjä on kiivennyt vedessä kelluvalle pöydälle, toinen jakkaran päälle.

Kauempana kelluu vedessä pikkuriikkinen piipertäjien talo. Yhtä pieni, kuin  lapsen nukkekotikin on.

-Minä yritän auttaa teitä, lohduttelee blogisetä Vekku vomppeli pikku-piipertäjiä ja kahlaa varovaisesti vedessä tutkien tilannetta.

-Tässähän pitäisi virrata joen, mietti Vekku.

-Mikähän sen juoksun on oikein tukkinut?

Pian hän huomaakin, että mitä on tapahtunut.

Tihulaisethan ne siellä ovat tainneet olakkin asialla! Niitä näkyy koko joukko kauempana, pensaiden takana piilottelemassa ja kurkistelemassa. Hee olivat tehneet yhdessä joen alajuoksunpuolelle padon puunrungosta, kivistä ja hiekasta, niin ettei veisi ole päässy senjälkeen enäät virtaamaan joessa eteenpäin ollenkaan, vaan se vesi on alkanut tulvimaan ympäristöön.

Blogisetä Vekku vomppeli  poistaa veden virtauksen edessä olleen puunrungon  ja purkaa padon, niin että vesi alkaa virtaamaan taas joenuomaa alaspäin kauempana olevaa järveä kohti.


 

-Hurraa! Huusi pikku-Liisa äkkiä ja alkoi hyppimään riemuissaan.

Hän kun on vielä niin pieni tyttö että ei voinut mitenkään hillitä riemuaan.

-Noinko se loppui? Hyvä! Hän taputti riemuissaan pieniä käsiään yhteen.

-Niin siitä vaaranpelosta äkkiä päästiin, huomautti  blogiauton ohjaaja setä   ajajan istuinpaikalta ja pudisti nauraen  päätänsä.

-Näin äkkiäkö se tämä blogisatu lopppui, kysyi Pietu poika.

-Eikö sinnä tapahtunut sitten yhtään muuta, kysyi Satu tyttönen Saimi sadunkertojalta.

-Kun koko piipertäjien kyläkin jäi ihan märäksi!

Huomautti joku. Osa lapsista näytti hyvin pettyneeltä.

-Malttakaahan lapset vähäsen. Toki siinä sadussa tapahtui vielä muutakin ja nyt aioin kertoa siitä  teille, kunhan ensiksi rauhoitutte hieman, lupasi Saimi sadunkertoja.

-Minulle on ihan mukavaa tallainenkin lopetus, kunhan kerran kukaan ei ole siinä ainakaan  hukkunut

-Sellainen olisi ollut surullista. Pikku-Liisakin sen tietää.

-Miksi pikku-Liisaa kutsutaan pikku-Liisaksi, vaikka Liisa on jo niin iso, että osaa jo puhua, halusi Aaro tietää.

-Saa jokainen lapsi olla pienikin, vaikka osaisikin puhua, puolustautui pikku-Liisa. -isä ja äiti on minulle niin luvannut ja neuvolan tätikin, että ei niin äkkiä tarvitse isotella, jos ei kerran ole koulussakaan vielä. Että saa olla vielä pikku-tyttökin, silloin kun haluaa.

-Entäs lääkäri?

- Ei lääkärikään kieltänyt minua olemasta pikkuinen, vaikka kerran sen kerroin.

-Mitä lääkäri sanoi?

-Ei mitään. Hymyili vain ja antoi minulle  ´tikkarin`.

-Kas, kun ei antanut nekkua! Mitäs hammaslääkäri sanoi? Kysyitkö siltäkin? 

-Sinne en kerro! Tyhmänäkö sinä pinua piet?

-Sittenpä minä kutsun suinua pikkuiseks vielä koulussakin, uhitteli Mikko.

-Annetaa  pikku-Liisan olla vielä pieni jos hän kerran sitä itse haluaa. Jokainen kaipaa hellyttelyä ja rakkautta lisää itsellensä tarpeensa mukaan, omalla tavallaan.

Mutta nyt viellä istutaan ja kuunnellaan hetkinen, huomautti blogipallo pikku-Liisan sylistä.

Ja kaikki lapset asettuivat taas istumaan ihan hiljaa paikoillensa ja kuuntelemaan:


Ei se padon aukaseminenkaan blogisetä vomppelille ihan helppoa ollut. Puunrunko kun oli märkänä lukas ja raskaampikin. Ja vaikka vesi alkoikin taas virtaamaan joessa iloisena eteenpäin, oli se tulvavesi aiheuttanut pikku-piipertäjien kylässä monenlaista vahinkoa.

Oi-oi! Rouva Rimppiläisen plyysisohva oli ihan litimärkä! Miltähän se on mahtanutkaan näyttää kuivettuaan?  Entäs sitten Kalle Kirvisen kirjaston kirjat ja lehdet? Oikein tässä tekee pahaa kertoa teille tätä, kirjanlukija ihminen kun itsekkin olen, kun  suurinosa kirjoista kastui. Pullamuorin pullapuotikin ja ihan jokapuolella kaikenlaista muutakin vaatetta ja tavaraa: Matot, verhot, huonekalut, sänkyvaatteet.

-Hei Ville Varttia!  Kannattiko senkään yrittää kuivata sanomalehtiä auringossa, pyykkinarulla!

Mutta Ville Vartti kun oli vielä niin pieni, eikä ymmärtänyt vielä kaikkea.  Että joku voi olla kastuttuaan ihan pilalla. Ville kun oli vasta viisivuotias. Ihanmeidän kuin pikku-Liisammekin on.

Kalojakin oli jäänyt tulvavesien aikana joen rantatöyräille räpistelemään. Henkeään haukkoen ne huusivat blogisetä Vomppelia apuun.

-Plup-plup-plup. Se tarkoittaa meidän puhekielellemme käännettynä, että: Apua-apua-apua!  Eivät ne olisi siltä kuivalta maalta selvinneet itse joen veteen asti, mutta onneksi vomppelisetä auttoi niitä. Hän kantoi kalat varovasti  joenveteen, jokaisen pienemmänkin ja vesikirppujakin hän auttoi.  Joessa ne pääsivät heti uimaan.

-Pluplup-plup-lup-pärskisssss: -Kiitos! Kiitos paljon.

Blogisetä Vekku vomppeli huomasi ylempänä mäellä erään syvän maakuopan.

-Varmaankin Tihulaisten kaivama tunneli, arveli vomppelisetä.

Yhdessä kaikkien pikku-piipertäjien kanssa ajettiin tihulaisjoukko takaisin siihen maakuoppaansa.

-Menkööt sieltä takaisin sinne mistä ovat tänne tulleetki.

Ja kuopan päälle nostettiin suuri kivi ja sitten  tukittiin kiven juureltakin.

-Kerätkää jatkossa kaikki löytämänne isot- ,ja pienet kivet aina tähän, neuvoi blokisetä Vekku vomppeli kyläläisiä.-Silloin ne tihulaiset eivät pääse ainakaan siitäkohden tulemaan takaisin. Ja jos tulevat, minä kyllä tulen taas apuun.

Illalla sitten pidettiin pikku-piipertäjien kylässä suuret juhlat, joissa Vekku vomppeli oli kunniavieraana.

Ja niin herkullista marja-kermakakkua, kuin millä siellä silloin herkuteltiin,emme sinä ja minäkään ole koskaan ehkä ole vielä  maistaneetkaan!

Lauletaan nyt ydessä vielä se laulu: Puttepossun nimipäivät. Kuka osaa?

Kaikkien käsi nousi ylös merkkinä että laulu

oli kaikille lapsille jo tuttu ennestään.

 


* Olen tehnyt näitä yli 2-v. ajan ja vaihtanut sivujeni satuja usein.

Liisa Salonen.

Pekankatu 10.B 13. 74120. Iisalmi. Lue:

Liisamummonsadut.vuodatus.net.

kerrontaa.vuodatus.net ja

hartaita ajatuksia.joulu.vuodatus.net.